Esituotannon kalkkiviivat

Alkavat häämöttää. Viimeviikolla ja eilen sain käytyä läpi nivaskan kipaleita: soittelin settiä ST5:een, tein siihen myös pikkasen boleromaisemman rakenteen, lähtee pienestä ja kasvaa. Tuplasin melodian MiniMoogilla. Ihan rähinään asti se ei kasva, pitäisköhän? ST6 on jo aika Sigur Rósia, mutta eihän se oo huono juttu. B-osa lähtee nastemmin. C-osaan bassojuttu, oiskohan jotain lapsteel-hommaa vielä loppuun? ST8:in jätin sikseen, se on jo aika lähellä totuutta. ST10:iin soittelin settiä ja tuplasin teemaa minarilla. Joku funkahtava komppiskitta B-osaan vois olla siisti. Loppuun vois soitella rumpukomppia ja tehdä jonkun pitkän fadeoutin. Sitten tulikin pieni yllätys eteen: ST11. Olin jotenkin sivuuttanut sen aiemmin. Se on sellainen akkaripala, jossa on nasta moodi. Soittelin tällä kertaa akkarisoolon. Kellopelillä vois tuplaa A-osan melodian, josko se auttais sen pieneen pökkelöyteen. ST13:sta otin S/H-soundia aiemmin pois ja muttelin balansseja. Edelleen fiilis on siitä vähän kaksijakoinen, hyviä juttuja (pianojutut ja monosyna), mutta liekö turhan pitkä jne...Vika läpikäyty tällä kertaa on ST17, josta otin alku-usvaa pois ja soitin settiä. Muutin myös hieman bassolinjaa ja soittelin sointuja ja Gilmour-skittaa (a la Echoes). Sellanen Pink Floyd/Meddle-fiilis oli hakusessa. B-osa on sellasta kelluntaa ja C Tony Levin/PG-menoa.  Pitäiskö vielä palata siihen Floydismiin lopussa?

Vielä olis Sunnu ja Untamo katsomatta, josko ens viikolla...?