Valoa, sittenkin...

Kyllä se nyt kuulkaa on niin, että projekti lähenee loppuaan. Kävin kaikki muut paitsi ST17:n läpi ja korjaukset olivat kuitenkin aika pieniä. Poli pikkasen kiusaa, en saanut sen viimeistä teemaa ihan mieluisekseni, mutta antaa sen nyt levätä hetki ja katsotaan sitten vielä. Laitoin Janille jo alustavan toimeksiannon kannesta ja päätin samalla, että masteroin lätyn itse. Se on kuitenkin sen verran kummallista tavaraa, että lienee parasta tehdä sekin itse. Mietiskelin myös nimiä ja seuraavanlaisia tuli:

Gone for Good

Light at the end (Laarilaa)

Song T13 (ST13)

Noodles

Kind hearted (Kitarahulua)

Freedom (ST8, koska tein sen Liberteen Katayan keikalle)

Start (ST4)

R.W. Right (ST17, Rick Wrightin muistolle, siinä kun on jotain Pink Floydia)

More Kebab (ST5, Samun toteamuksesta väliskitasta)

Stories of ten (ST10)

People of light (Poli)

Sometime after six (ST6, selkeä viimeinen biisi)

Biisijärjestyksestä ei oo vielä mitään hajua, mutta eiköhän sekin sieltä tule.

Viikonloppuna vielä ST17 loppurummut ojennukseen ja sitten T:lle kommentoitavaksi...

Joulun jälkeen

...on elämää. :-). Aatto onnellisesti ohi, kaikille oikein paljon joulumieltä! 

Kuuntelin sitten kaikki rallit läpi ja kyllä siellä itseasiassa on vielä melko paljon tehtävää...Hetken tuntui siltä, että tunnelin päästä alkaa valo näkyä, mutta se olikin harhaa. No, tässä pyhien aikana sitten aloitellaan uusi kierros, toivottavasti homma etenee. Sitä olen miettinyt jonkin verran, että pitääkö tää juttu vielä erikseen "oikeasti" miksata vai mennäänkö noilla. Aika huomattavastihan noi biisit perustuu juuri tuohon soundimaailmaan ja balanssiin eli eipä sitä taida olla kovinkaan järkevää erikseen miksata. No, voihan sen aina yhdellä rallilla testata, jos siltä tuntuu.

Joulun alla

Joulu tulla tupsuttaa tai jotain. Sain toissa viikolla Rööperi-elokuvan äänityöt valmiiksi ja olen tietysti sen jälkeen palannut "sorvin" ääreen. Oli nastaa palata karsinnoissa valikoituneiden rallien pariin ja sainkin tässä muutaman viikon aikana käytyä kaikki taas kerran läpi. Olin välissä päivittänyt Macin Leopardiin ja siitä aiheutui (luonnollisesti) muutama ongelma: Amplitube kyykyttää konetta ja Analog Factoryn 2.2 -versio ei tunnista aiempia versioitaan eli soundit ovat kateissa...No, onneksi jätin Tigerin ja koko vanhan kattauksen toiselle levylle.

Mitään superkummallista ei biiseistä paljastunut, mutta paljon pientä säätöä tuli tehtyä. Ehkä eniten eteenpäin liikahti Noodleja, laitoin siihen T:n toiveiden mukaan erilaisia ambiensseja kuleksimaan sisään ja ulos. ST8:n tein Katayan Liberte-keikalle alkunauhaksi, en tosin panikoidessani joutanut sitä paljon siellä kuuntelemaan. Osa kipaleista oli tosi valmiin oloisia (En tainnut tehdä esim. ST17:ään juuri mitään), osa kaipasi ja kaipaa edelleen jalostusta. Ajattelin tänään vielä käydä kaikki läpi ja tehdä merkintöjä...

Raadin tulokset

:-), kaipa nekin pitää jälkipolville tallentaa:

Teijo:

L1, ST6, ST10, Sunnu, Untamo, Kaipaus, Peruna

Matti:

KFTT, Kitarahulua, ST5, ST4, ST13, Noodleja, Peruna

Samu:

Noodleja, Peruna, ST4, ST11, ST13, L1, Untamo

Sohvan nurkasta kajahtaa

No niin. Istuskelin sohvan nurkassa ja kuuntelin ehdokkaat läpi raadin kommentteja samalla tutkien. Pudotettavat löytyivät mielestäni suhteellisen helposti, niitähän oli vielä viisi karsittavana kun Peruna ja Kaipaus olivat poistuneet takavasemmalle. Karsin joukosta seuraavat: L1, ST11, Sunnu, Untamo ja hieman yllättäen KFTT. Muutama jäljelle jäänyt kaipaa tiivistystä, muutamassa voi introtunnelmointia hieman pidentää ja ST10 tarttee yrittää hilata 2000-luvun puolelle. Eli näillä jatkamme:

• Noodleja

• Gone for Good

• Laarilaalaa (Light at the end)

• ST5

• ST13 (Song T13)

• ST4

• ST6

• ST8

• Kitarahulua (Kind Hearted)

• Poli

• ST10

• ST17

Raati on puhunut

Raatimme on antanut painavan sanansa: kehittelyhelvettiin tuomittiin Peruna, Kaipaus, L1, Noodleja, ST4, ST13 ja Untamo. Äänet hajaantuivat roimasti, yhteensä 13 biisiä sai jonkin väristä lippua...Mitä tästä päättelemme? No emme juuri mitään. Varaan luonnollisesti veto-oikeuden vielä tuomioihin, mutta suuntaa on annettu ainaskin...Aika rakkaaksi ovat lapset muodostuneet, pikkasen kirvelee päästää menemään. No, ainakin Peruna ja Kaipaus on selviä, muita täytyy vielä pureksia.

Maailma suuremmaksi

Laitoin Marsalalle MySpace-saitin (www.myspace.com/sammarsala) ja sinne muutaman eli kolme kipaletta. Jouduin jo vähän miettimään niiden nimiäkin eli Gone for good sellaisenaan, ST13:sta tuli Song T13 ja KitaraHulusta Kind Hearted. Yritän nimetä kaikki alkuperäisten työnimien alkukirjaimia käyttäen...Aika montahan noita ST:itä on, mutta katotaan. Myös nettisaitti napsahti osoitteeseen www.perfectsound.fi/marsala. Nastasti MySpacessa on käynnyt muutaman viikon aikana tuttuja ja kylänmiehiä, jukeboksi meni näköjään tänään uusiksi ja soittokerrat resetoitui...

Neljännesfinaalit

Noniin...Nyt on Sunnu ja Untamokin kääritty toiseen kertaan eli päästään karsintoihin. Pyysin Kervisen Mattia ja Wuoren Samua liittymään iloiseen joukkoomme eli kai meitä vois ajatella yhdensortin Idols-tuomaristona ,-). Tarkoitus ois äijien kuunnella rallit läpi ja pudottaa matkasta seitsemän yhdeksästätoista. Jäljelle jäis näin 12 biisiä, joita vois sitten alkaa työstää loppuun. Teijo oli tikkana ja laittoi jo oman listansa, mutta en vielä paljasta sen sisältöä. Ootellaan, että uusjäsenet avaavat sanaiset arkkunsa.

Biisilista ja kestot

Tulevaa karsintaa ajatellen:

1. Gone for Good 3:40

2. Kaipaus 2:46

3. KFTT 4:29

4. Kitarahulu 4:03

5. L1 3:55

6. Laarilaalaa 5:43

7. Noodleja 7:50

8. Peruna 1:00

9. Poli 5:05

10. ST4 4:17

11. ST5 3:55

12. ST6 5:05

13. ST8 8:41

14. ST10 3:54

15. ST11 3:44

16. ST13 5:10

17. ST17 6:46

18. Sunnu 3:28

19. Untamo 2:53

Totaali pyörii siellä 75 minuutin kieppeillä.

Triviaaleja spekulointeja

Joku nimihän sitä pitäis keksiä platalle. Mulla on muutama sellainen sanaleikinomainen juttu ollut mielessä, se vanhin on mun motto kökköenglanniksi: The amount of adjustment is fixed. Ja säätöähän tässä(kin) rojektissa riittää, jos ei mitään ihmis-, niin ainakin kama- ja biisikohtaista.

Toinen sellanen pikkasen tylsä, mutta aika jees on 'Scapes & 'Tracks. Ainakin alussahan ajatus oli tehdä ääniraitaa elokuvaan, mitä ei vielä ole. Siitähän se on tietenkin livennyt, mutta joku pohjavire on edelleen sieltä. Ja Brian Enolle pitää aina maksella kalavelkoja takas ku voi, toi soundscape-ajatushan on sieltä jos mistä.

Uusin tuli tossa viime keskiviikkona koiran kanssa ulkoillessa: Thin high clouds. Mietin vaan, että onko yläpilvi high cloud... :-)

No, tunnelmoidaan ja kassellaan.

Esituotannon kalkkiviivat

Alkavat häämöttää. Viimeviikolla ja eilen sain käytyä läpi nivaskan kipaleita: soittelin settiä ST5:een, tein siihen myös pikkasen boleromaisemman rakenteen, lähtee pienestä ja kasvaa. Tuplasin melodian MiniMoogilla. Ihan rähinään asti se ei kasva, pitäisköhän? ST6 on jo aika Sigur Rósia, mutta eihän se oo huono juttu. B-osa lähtee nastemmin. C-osaan bassojuttu, oiskohan jotain lapsteel-hommaa vielä loppuun? ST8:in jätin sikseen, se on jo aika lähellä totuutta. ST10:iin soittelin settiä ja tuplasin teemaa minarilla. Joku funkahtava komppiskitta B-osaan vois olla siisti. Loppuun vois soitella rumpukomppia ja tehdä jonkun pitkän fadeoutin. Sitten tulikin pieni yllätys eteen: ST11. Olin jotenkin sivuuttanut sen aiemmin. Se on sellainen akkaripala, jossa on nasta moodi. Soittelin tällä kertaa akkarisoolon. Kellopelillä vois tuplaa A-osan melodian, josko se auttais sen pieneen pökkelöyteen. ST13:sta otin S/H-soundia aiemmin pois ja muttelin balansseja. Edelleen fiilis on siitä vähän kaksijakoinen, hyviä juttuja (pianojutut ja monosyna), mutta liekö turhan pitkä jne...Vika läpikäyty tällä kertaa on ST17, josta otin alku-usvaa pois ja soitin settiä. Muutin myös hieman bassolinjaa ja soittelin sointuja ja Gilmour-skittaa (a la Echoes). Sellanen Pink Floyd/Meddle-fiilis oli hakusessa. B-osa on sellasta kelluntaa ja C Tony Levin/PG-menoa.  Pitäiskö vielä palata siihen Floydismiin lopussa?

Vielä olis Sunnu ja Untamo katsomatta, josko ens viikolla...?

Itse asiassa

mähän oon ollut ahkerampi kuin muistinkaan, onhan Laarilaalaa ja L1:kin jo perattu: L1 ei hirveesti muuttunut, pikkasen kitarointia lisää, varsinkin loppuun. Mulla on näköjään tällaiset solistiset ajat, aika moneen kipaleeseen on tullut soiteltua synasooloja ja nyt L1:ssä ja ST4v3:ssä on skittasooloilua...hmm. Laarilaalaahan tein pyynnöstä lisää David Lynchiä. Aika hauska Pink Floydin Animalsista (oisko Dogs) muistuttava vocoder-puhe ja muuta häröilyä. Ihan "hauska" tunnelma...:-)

Seuraava pari

uunista ulos...Poli ja ST4v3 tuli perattua. Poliin ebow:ta (se uus muovinen, kun vanha metallinen katos jonnekin) ja liverummutusta (demomainen, mutta ajatus alkaa hahmottua) ja näiden päivien suosikki-instrumenttia, melodikaa. ST4v3 kiukutteli oikein tosissaan, Analog Factoryt kaatoivat session niin, ettei sitä enää saanut auki. Importasin muut kamat uuteen sessioon ja korvasin Factoryt CS-80:lla ja JP8:lla (siis tietty Arturian, ei alkuperäisillä). Kävi hauska vahinko, biisin aloittanut arpeggio oli siirtynyt toiseen osaan ja se tuntui sen verran hyvältä, että jätin sen sinne. Soittelin teeman uusiks enemmän sellaisella David Gilmour-otteella ja kaivelin ralliin niitä T:n kaihoamia triphop-sävyjä. SOitin myös sellaisen uneliaan ja tumman basson. Ehkä se sieltä löytyy... Ihan viime hetkellä se siirtynyt arpeggio siirtyi muteen. Ehkä hiukan liian nopeasti lähtee asiat liikkeelle, mutta moodi on musta nyt aika hyvä, sellainen utuinen.

Perkuuhommia

En sitten kuitenkaan malttanut tänäänkään lepuutella, vaan aloitin listan alusta korjailemaan Teijon rutinoiden mukaan. Gone for Good ja Kaipaus on valmiita eli eka tutkittava oli KFTT. T mietiskeli, pitikö vika kertsi olla sellanen iso vai ei. Testasin pienempää ja se toimii paremmin. Tein sellaisen vuoropuhelulopun skitan ja kellopelin välille. Melkoisia ongelmia softasyntikoiden kanssa, Kontakt naksuu ja paukkuu ja Analog Factory hävitti alun teemasoundin...No sen siitä saa. Seuraavana listalla oli KitaraHulua, jossa oli pientä säätöä akustisen kitaran ylimenojen kanssa. Fixasin ne. Tämä on siis se lista, jolta pitäisi valita loppuun asti tehtävät rallit, T:n mielestä ulapat on parasta antia. Jätin jo ne muutamat aiemmin karsitut pois listalta (Skittaa & Lauluaa)

1. Gone for Good

2. Kaipaus

3. KFTT

4. KitaraHulua

5. L1

6. Laarilaalaa

7. Noodleja

8. Peruna (Kataya ylijäämämatskua, nasta välipala)

9. Poli

10. ST4

11. ST5

12. ST6

13. ST8

14. ST10

15. ST13

16. ST17

17. Sunnu

18. Untamo

Kestot on aika vaihtelevia, parista minuutista reiluun kahdeksaan. Sellanen 45-50 minuuttia vois olla hyvä kokonaiskesto eli varmaankin sellaset 10-12 stygeä. Teen korjaukset kaikkiin ja sitten palaveerataan...

huh

Nonii...Nyt on kaikki Marsala-rallit käyty läpi. Väsyttää. Survoin ST17:n, Sunnun ja Untamon ekoihin pokiin. Heitin pallon T:lle ja seuraavaksi varmaan käydään rallit läpi ja jätetään vähemmän potentiaaliset odottamaan parempia aikoja.

Rämpien eteenpäin

Jaha, elokuu jo puolessa välissä. Kohta on siis joulu...

Sain taas varastettua pari päivää itselleni eli taidepuuhasteluun. Kävin läpi T:n kommentteja ja vein ST6, 8, 10 ja 13 -ralleja eteenpäin. Kutosen funkahtava Gabriel-groove sai tennaria, mua jotenkin kuitenkin ahdisti se. Meni maalailuks. ST8 alkaa olla aika hyvässä muodossa, viritin epispianoa melkein puoli sävelaskelta ylös, tein vähän rytmiikkaa siihen ja pientä synasolismia. ST10 alkaa myös löytää muotoaan, vielä tarttee rytmiä katsoa (varmaan kokeilla settiä livenä). B-osan sähköpianohomma tuntuu oikein hyvältä. ST13 tuntuu vähän tylsältä, onhan siinä nyt pari kivaa Air-yhtymäkohtaa, mutta tiivistystä ja ajatusta tarttis lisää. Eilen Indigofloodin ekan kolmen biisin miksailun jälkeen (tehtiin Samun kanssa muutama päivä niitä...Hyvä tulee) kuikin ST17:ää. Voi olla, että joku ajatus löytyi, palataan siihen tuonnempana. Reason 4 uusia jutskia kävin läpi ja samalla äänittelin parhaita juttuja. Ainaskin sellanen Rick Wright Saucerful of Secrets-tyyppinen urkudrone tuntui aika nastalta. 

Kahellaan.

Kuuntelin myös kaikki tehdyt läpi ja laitoin ylös korjauksia ja mieleen tulleita juttuja. Ralleja on jo kevyesti toistakymmentä eli kohta täytyy tehdä apuharvennusta. Ainaskin Lauluaa menee sille Samsara sings Marsala CD:lle, jolla on nyt kolme biisiä (Pallo, Pienet askeleet ja toi Lauluaa). Skittaa on myös sen tyylinen veto, että menee pöytälaatikkoon. Kunhan saan noi kolme roikkuvaa vielä kuosiin, niin sit katotaan, mitkä pääsee jatkoon.

Perinnematkailua

Toisena vuonna peräkkäin suuntasin Corollan keulan kohti Joensuun Ilosaarirockia. Olin saanut ketkuiltua itselleni mediapassin ja tällä kertaa myös TT:lle lipareen. Viime vuonna Porcupine Treen eka Suomen keikka räjäytti pään, tänä vuonna vuorossa olisi Oceansize, Venetian Snares, Ozric Tentacles, Kashmir ja Mogwai. Ei pöllömpi kattaus...Samalla reissulla tietysti sit kans Nurmekseen ja T:n kanssa kevyttä palaverointia Marsalan suhteen. Festarimeno oli muikeaa: Oceansize oli niin kova! Kolmen kitaran valli puhutteli ja liikutti meikäläistä isosti. Mogwai paransi melko paljon edellisetsä kerrasta (Tavastia pari vuotta sitten), Venetian Snares oli jyrkkää...Ozric Tentacles oli kovasti huono ja Kashmir sympaattinen.

Siniaalto SOundworksissa otettiin muun seurustelun ohessa katsanto tilanteeseen: Olin virkannut ST6:a ja 8:aa eteenpäin, kumpikin oli edennyt mukavasti, mutta tekemistä riittää vielä. Kohta lisää, rouva lukee välillä postejaan...

No niin, jatketaan. Sain itseasiassa kahlattua kaikki potentiaaliset Marsala-rallit läpi, joskaan ei ehditty T:n kanssa kaikkia niitä vielä ruotia. ST10 ja ST13 käsiteltiin fiilispohjalta, kymppiin tarttee tehdä melodia, kolmeentoista piano-juttuja. Vielä käsittelemättä on ainaskin Sunnu, Untamo ja oisko ST16...? No, tässä muiden puuhien lomassa jos sais ne ekoiks versioiks ennenkuin syksy saa.

On pikkasen kyllä hankalaa tehdä noita juttuja aina silloin tällöin vähän, ei oikein pääse virtaan. Sitten kun niitä tekee enemmän, tulee syyllinen olo kun ei tee mitään "järkevää"...Ei oo heleppoa ;-)

TT kirkolla

Teijo tuli käymään kirkolla vaimonsa Sannan kuskina (Sanna on ankara tanssijatar, joka muutaman kerran vuodessa tulee tänne päin maailmaa osallistumaan kisoihin tms.). Istuttiin eilispäivä studiolla ja kelailtiin muutamia kipaleita läpi. Aloitettiin kuulumisten vaihdon jälkeen Gone for Goodilla, jonka ekan säkeen rumpulooppia TT oli kohteliaasti nimittänyt "vähän S-marketmaiseksi"...:-). Tehtiin siitä sitten enemmän K-Kauppaa tai jotakin. Pientä filtteri-iloittelua ja pre-delayhommaa. Samoilla tulilla muokattiin hieman kertsin melodian kaarta päättäväisemmäksi. 

Matti tuli tässä välissä käymään, olihan Canto Obscura juuri julkaistu ja orkka pitkästä aikaa kasassa. Kaffetta, pullaa ja palaverointia, aiheina Saksa, Itävalta & Sveitsin julkaisu, videojutut sekä mahdollinen syksyn keikkailu.

Matin mentyä jatkoimme eteenpäin, olihan aikaa vähän ja asiaa paljon. Otimme KFTT:n käsittelyyn, joka aikanaan lähes otti minusta selkävoiton. No, kaksin saimme tsipaleen siltaan ja siihen tehtiin uusi säkeistö, joka tuntui erinomaisen hyvältä! Perkuuvuoroon ST4V3 - viime pingpongissa kevyeksi havaittu kaveri. Olin vienyt sitä kompura/choruskitaran voimalla uusille laduille, riisuimme sitä edelleen ja T soitteli hyvän tuntuisen, kuljettavan arpeggion. 

Olin ehtinyt tehdä muutamaa aiemmin käsittelemätöntä kipaletta johonkin vaiheeseen ja otimmekin ne seuraavaksi syyniin. ST6, sellainen pikkasen Gabrielin bändiltä haiskahtava groovejutska, sai kylkeensä meikäläisen Nick Nitro-särön läpi soittaman kolmen minsan skittahäröilyn, joka käännettiin lopuksi väärinpäin...Nää on just näitä Teijon jutskia, äijä tekee töitä palkkansa eteen! Viimeisenä kuunneltiin läpi ST8, joka on aika vasemmalta, jopa kulman takaa. Sellanen kahdeksanminuuttinen yhden sointukierron drone, joka on aika Lynchiä. Kelailtiin siitä, että tekisin siihen studion ei koskaan viritetyllä pianolla teeman, joka tulis kahteen-kolmeen kertaan häröilyjen välissä.

Päivä oli pulkassa ja aikaa olisi tietysti pitänyt olla paljon enemmän, mutta näinkin saatiin taas kivirekeä hitaaseen liikkeeseen kohti maalia.

Laatikonpohjat

Saatiin Teijon kanssa kommunikaatiolinjat toimimaan ja hän heitti ensimmäiset kommentit tähän mennessä tehdyistä. ST4v3 sai sen verran sapiskaa, että sisuuntuneena siitä ryhdyin virkkaamaan uutta versiota. Alun arpeggio ja soinnut oli musta sen verran hyviä, etten luopunut niistä, mutta kaikki muu saikin mennä. Ainaskin pari hyvää sointujuttua löytyi ja Arturian Analog Factoryn LE-versiosta yksi aivan maaginen ARP2600-soundi. Muistuttaa kovin William Orbitin "sitä" soundia. No, kahtotaan mitä T sanoo.

Päivä ei ollut mikään inspirationaalisin joten lopetin nysväämisen ajoissa ja kaivelin laatikonpohjat eli ne aiemminkin mainitut muutamat pidemmälle ehtineet rallit, joita oli itseasiassa neljä. Gone for good ja KFTV (tai KFTT) tuli mainittua jo aiemmin, kaksi muuta ovat Kaipaus (vähän tonne Shine on you crazy diamond-maastoon) ja Noodleja (jo Vartsikassa virkkaamani äänimaisema). 

Kipaleita on nyt demotettu 12, Marsaloita tekemättä vielä n. 10. Biisilista tällä hetkellä:

• Gone for good

• Kaipaus

• KFTT

• Kitarahulu (Teijon mielestä melkein masterointia vaille valmis...)

• L1 

• Laarilaalaa

• Lauluaa (nimen mukaisesti laulettu, teksi puuttuu)

• Noodleja

• Poli

• Skittaa (aika tollanen skittagroove-juttu, menee varmaan johonkin muuhun käyttöön...)

• ST4v3

• ST5v2

Asian vierestä

...ja reilusti, mutta kantakaamme kertomme kokoon tekstari-"skandaaliin":

Teen siis Melankolics-orkesterin kanssa pitkäsoittoa pitkän kaavan mukaan. Orkka soittaa hienoa isoa poppia ja ollaan pikkuhiljaa saamassa ekaa sinkkua (Desert in me/Happy Now?) valmiiksi. Laitoin pojille tuossa eilen "B-puolen" Happy Now-biisistä ekan mun mielestä toimivan version. Kommentit olivatkin pääosin myönteisiä ja ihan pakko on lainata Jusnan (kitara, laulu) kommenttia Antin (viulu) mailiin:

"Yhdyn Anttiin. En kirjaimellisesti, vaan enemmän I. Kanerva tyyliin,

vihjaillen."

Toinneeko tuota paremmin sanoa?

Matka jatkuu...

No niin, nyt olemme siis päässeet tähän päivään. Olen viimeisten viikkojen aikana, Katayan Canto Obscuran miksausviimeistelyjen sekä Jeavestonen Spices, Species and Poetry Petrol miksauksen ohessa (kummatkin levyt masteroitiin viime viikolla) availlut Marsala-filejä ja vienyt niitä eteenpäin. Lähes poikkeuksetta jokainen viidestä-kuudesta tähän mennessä läpikäydystä jutusta on muuttunut aika paljon alkuperäisestä. Vielä en voi väittää, että olisin päässyt flow-tilaan tai edes lähelle sitä, mutta joitakin ihan hupaisia juttuja olen kuitenkin saanut aikaan. Kahtiajako jatkuu; osa matskusta on selkeästi Revengeä, osa Marsalaa ja sitten ainakin yksi tsipale lähti kuleksimaan tuonne Foo Fighters/King's X -akselille (meillä on muuten Teijon kanssa yks sellanenkin projekti, jossa tarkoitus on tehdä Foo Fighters-tyyppistä raskaampaa matskua...).

Agenda tuntuis nyt menevän silleen, että kolmen käynnissä olevan pitkäsoitto-tuotantoprojektin (Melankolics, Indigoflood & Jykä) ohella virkkailen Marsalademot ensin johonkin vaiheeseen ja sitten käyn Samsara's Revengen kimppuun. Teijolle lähti ekat matskut toissaviikolla ja kommentti oli klassista Teijoa, onneksi kevyemmästä päästä:

"No nyt täytyy kyllä ottaa vielä toinen kuuntelukierros, sen verran on sientä tällä kertaa tämä...
mut "laarilaalaa" on aika kuningas.. HUH!"

Tästä on hyvä jatkaa.

Evakkore(t)ki

Meillä kävi, varsinkin tragedian mittaan nähden, monella tapaa hyvä tuuri. Ensinnäkin olimme valinneet oikean vakuutusyhtiön eli Tapiolan (ihan mahtavaa meininkiä, kaikki säädöt sujuivat rasvattuina ja tyypit oli todella mukavia ja asiansa osaavia) ja toiseksi saimme vuokrakämpäksi naapurin Ollin talon, johon mahduttiin koko konkkaronkka Mari mukaanlukien. Rakensin tietysti taas yhden työpisteen, ensin makuuhuoneeseen ja sittemmin kellariin. MacBook Pro, RME Fireface 400 ja Genelec 8030 setti oli erinomainen monenlaiseen puuhaan. Katayan Canto Obscuraa työstettiin Matin kanssa monasti kummassakin paikassa ja itseasiassa muun muassa Opening Marshin Steve Howe-kitarat on alkuperäisiä demoskittoja, joita soittelin makuuhuoneen nurkassa.

Samsara/Marsala-projektikin jatkui: onni onnettomuudessa oli, että olin laittanut Teijolle kaikki siihen mennessä tehdyt kipaleet, tosin ainoastaan stereomikseinä. Eli ihan alusta ei tarvitsisi sitä hommaa aloittaa. Tähän aikaan taisi tuo Samsara's Revenge vakiintua projektin nimeksi. Kuitenkin hässäkkä otti sen verran voimille, että SR oli lepotilassa koko evakon ajan. Kataya, jossa Matin lisäksi me molemmat Teijon kanssa vaikutamme, otti etusijaa. No, ei kuitenkaan kokonaan, sillä aloimme Teijon kanssa fiilistelemään soundtrack-kuvioita, joka hieman matkan varrella muutti muotoaan (tuttuun tapaan). Tein melkoisen läjän aihioita kyseiseen juttuun ja Samun avustuksella sain muutaman niistä lähes valmiiksi (Gone for Good ja vielä nimeämätön KFTV). Musa oli melko erilaista verrattuna Revengeen, sellaista cinemascope-tavaraa. Sorvasinkin noita juttuja varten itselleni toisen lähes akronyymin, Sam Marsalan. Eli evakon päättyessä mulla oli kahdenlaista tavaraa ja kaksi eri taiteilijanimeä niitä varten. Kappaleita on kolmisenkymmentä, jotka on siis tarkoitus kaikki saattaa jollekin mallille ja sitten kassellaan, tuleeko ulos yksi, kaksi vai montako lättyä...:-)

Takapakkia

Juuri kun olimme saaneet Teijon kanssa asiat vauhtiin, tuli eteen meikäläisen elämän pahin paikka: sekä meidän että Marin talot paloivat. Savuna ilmaan hävisivät tietysti kaikki studion kamat (varsinainen settihän oli turvassa Vartiokylässä), kaikki filet (ei backuppeja...) ja meidän perheiden kodit, joissa oltiin asuttu pitkään, minä 16-vuotiaasta asti. Voit kuvitella, että tunnelmat olivat varsin molliset. Onneksi kenellekään ei sattunut mitenkään ja vakuutukset oli hoidettu pieteetillä.
Olimme Samun kanssa tehneet muutaman kimppaduunin ja tunnelmat olivatkin sellaiset, että suunnittelimme rakentavamme Marin yläkertaan yhteisen työhuoneen tai itseasiassa kaksi. Tämäkin projekti siis lykkääntyi. Ensimmäinen arvio oli, että olisimme evakossa suunnilleen vuoden eli pääsisimme uusiin, samoille perustuksille rakennettaviin taloihin takaisin juhannukseksi 2007. No, niinkuin näissä tapauksissa ilmeisesti lähes poikkeuksetta käy, muutto venyi useampaankin kertaan ja pääsimme lopulta takaisin tammikuussa 2008.

Mr T

Herra T. on niitä tyyppejä, joille soitto on kuin hengittämistä. Kaverilta nimittäin taittuu kaikki ja kosketinsoittajana tyyppi lähentelee jo neroutta. Basismi sanan parhaassa merkityksessä seuraa lähellä perässä. Kitaristina ja vokalistina jäbä on kehittynyt huimasti sinä aikana kun ollaan tunnettu, siitä olkoon esimerkiksi Corey & Maplen Messenger ja Katayan Koera esimerkkeinä.
Me tutustuttiin Suomenlinnan Seawolf-studioilla, jossa Teijolla oli työhuoneenaan nk. nelonen. Meikäläistä kutsuttiin aina välillä mestoille selvittämään erilaisia kytkentöjä ja softahäsmäköitä, jotka pojilta olivat menneet solmuun. Tietysti oleilin paikalla myös PS. vokalisointien merkeissä, Hannuhan lauloi kahdella ekalla levyllä suurimman osan vokaaleista. Itseasiassa Onni on melkein kokonaan äänitetty ja miksattu siellä, ensin Tullimuseon tilapäismajoituksessa ja sittemmin virallisilla mestoilla.
Tiiviimpi yhteistyö TT:n kanssa taisi alkaa ekan Corey & Maple-levyn miksauksista. Hannu oli tehnyt suunnilleen puolet miksauksista kun minä tarjouduin jatkamaan ko. hommaa. Asiat luonnistuivat oikein mukavasti ja tyytyväisyyttä oli ilmassa puolin ja toisin. Siitä olikin melko lyhyt askel tuotantopartneriuteen eli pyysin Teijoa mukaan ikuisuusprojektini kolmanteen osaan eli Oma Maailma-levyn tekoon. Tilanne PS. -maailmassa oli ajautunut siihen pisteeseen, että Pauli oli jättänyt oman osuutensa aika pieneksi ja niin täynnä itseäni en kuitenkaan ollut, että olisin kuvitellut voivani tehdä kaiken itse. Oma Maailma -projekti muokkasikin meidän tuotantotapamme sellaiseksi, jota olemme noudattaneet siitä asti: meikä tyrkkää demoja Teijolle, joka kuivakkaan tapaansa dumaa, karsii epäolennaisuuksia ja tarjoaa juttuja takaisin päin. Eräänlaista taiteellista pingistä siis. Kun asiat alkavat lähetyä totuutta, otamme muutaman face-to-face -session, joiden aikana yleensä asiat suorastaan loikkaavat eteenpäin. Sen jälkeen meikäläinen yleensä tuskailee ja vääntää asiat lopulliseen muotoonsa.
Teijo on sekä ihmisenä että taiteilijana sellainen, että mun on hirveän helppo (sen jälkeen kun toivuin ko. herran muusikkouden korkeasta tasosta verrattuna omaan rähmintään) toimia ja saada musaa menemään eteenpäin.

Kohti hetteikköä...

Ekat demot olivat vielä melko syntikkavoittoisia, mutta kitaristihan mie oikeasti oon. Sekä sähköiset että akustiset kitarat alkoivatkin ottaa suurempaa roolia seuraavissa kipaleissa. Aloin myös päästä irti konventioista ja annoin virran viedä itseäni. Muutamassa jutussa onnistuinkin pääsemään jo hyvän matkaa hetteikön puolelle, tajunnanvirtaan. Tein biisejä, joiden osat ottivat edellisestä yhden jutun ja polveilivat aika veikeästi sinne sun tänne. Opettelin siinä sivussa enemmän tai vähemmän aktiivisesti rumpujen soittoa. Se on muuten kummallista puuhaa...Välillä tuntui siltä, että komppi kulki jo ihan asiallisesti, mutta annas olla kun äänitin itseäni: tuntui siltä, että softa on jotenkin rikki, niin kauhealta se kuulosti. Varsinkin haitsu oli järkyttävä, kauheaa soutamista ja huopaamista!
No, jotenkin sain kuitenkin raavittua myös perkka-asioita kasaan.
Toistakymmentä kipaletta kasattuani oli aika heittää pallo perinteiseen tapaan Teijolle...

Päänraavintaa

Ekat demot kuulostivat lupaavilta: instrumentaalista näyttäis olevan tulossa, juh. Testissä ollut Korg MS-2000 inspiroi, niinkuin uudet kamat tuppavat tekemään. Olin jo aiemmin tehnyt instrumentaaleja, muutama ihan levylle asti (Onnilla Kohnaa ja Omalla Maailmalla R.U.Mental - jonka nimestäkin voi päätellä kyseessä olevan instrun). Itseasiassa varmaan enemmän kuin laulettuja, tulihan sitä vietettyä aika monta vuotta demotessa Rolandin MI-kamoja ympäri Suomea. Se oli musan tekemisen ja kamojen opiskelun mahtiaikaa: sai ihan luvan kanssa istua ja ihmetellä kiinnostavia kamoja päivät pääksytysten. Nyt puhutaan siis ajasta, jolloin softasekvensserit vasta tekivät tuloaan (80-luvun loppupuoli). Meikäläisen suosikkikalu musan teossa siihen aikaan oli Roland MC-500, sekvensseri, jota opin käyttämään kuin Eltsun kassaa. En koskaan halunnut (enkä osannut...) tehdä demobiiseiksi jotain päivän poppia tai standardeja enkä myöskään juurikaan perustanut koneiden omista demobiiseistä. Tein siis omia, joista osa oli epäilemättä vähintään yhtä kamalia kuin valmiit demot. Mutta kukaan ei valittanut, meikä oli onnessaan ja varmaankin tollasilla biiseillä oli helpompi demota eri koneita, olihan soundi usein inspiroinut jutun.

Sekvenssereistä puheenollen: vähän MC-500:n julkaisun jälkeen alkoi Atarin ja Creatorin/Notatorin kulta-aika. Mulle Atari ei jostain syystä kovasti kolissut, jotenkin se tuntui epäluotettavalta tai sitten vaan perinteiseen tyyliin en voinut pitää siitä, mistä kaikki muut piti. Carbo, joka oli tuohon aikaan Pro Centerin myymälänhoitaja (otti mut sinne töihin, bless the man), oli jo tuolloin Mac-mies ja hänen työpöydällään olevaa Mac Plussaa tuli paljon käytettyä. Pikkuhiljaahan se kolisi siihen malliin, että mun oli saatava oma kone. Carbo sai hoidettua mulle hyvän diilin ja jouduin maksamaan ainoastaan 12.000 markkaa (halpa!) Mac Plussasta, jossa oli ulkoinen diskettiasema sisäisen lisäksi ja mega keskusmuistia.

Yhdeltä amerikan messureissultaan Carbo nappasi edustukseen Mark of the Unicornin ja Performerista tulikin mun eka sekvensserisofta. Sitä käytinkin monta monituista vuotta, kunnes tuli se kohtalokas Frankun messu, jolla Notator Logic esiteltiin...Huh, että osas softa kolahtaa lujaa!

Tästä se lähtee

Terve!

Haluan dokumentoida omaksi ja toivottavasti muidenkin huviksi polkua, joka toivottavasti johtaa joko yhden tai peräti kahden pitkäsoiton julkaisuun. Jospa kerron ensin hieman historiaa...

Viimeisimmän PS. CD:n (Oma Maailma, 2005) jälkeen tuntui siltä, että olin ainakin hetkeksi tyhjentänyt itseni lauletusta pop/rock-musasta. Olisipa siistiä tehdä jotain aivan muuta...

Vartiokylässä toimivassa työhuoneessa/studiossa tekisin normaalit tuotanto- ja äänityshommat, mutta tätä projektia varten tarvitsisin oman paikan, jossa voisin tehdä sitä mitä haluan silloin kun sitä haluan. Luonnollisinta olisi tietenkin kysyä siskoltani, josko saisin jälleen vuokrata häneltä jo aiemmin hyväksi havaittua yläkerran isoa tilaa. Mari sanoi kyllä ja pienen tutkimusretkeilyn ja Tuomaksen, Laten, Peten ja muutaman muun ystävän avulla minulla oli toimiva Logic-pohjainen kotistudio taas kerran kasassa. Yllättävän paljon sitä kertyy nurkkiin kaikenlaista roinaa vuosien mittaan :-). Oli G4, M-Audion interface, pari skittaa, Fender Champ, PPG, CS-60, Mapexin rumpusetti, DynAudion kajarit ja muuta kivaa sälää.

Tyytyväisenä kuin murmeli aloin raapia ensimmäisiä demoja kasaan...