Takapakkia

Juuri kun olimme saaneet Teijon kanssa asiat vauhtiin, tuli eteen meikäläisen elämän pahin paikka: sekä meidän että Marin talot paloivat. Savuna ilmaan hävisivät tietysti kaikki studion kamat (varsinainen settihän oli turvassa Vartiokylässä), kaikki filet (ei backuppeja...) ja meidän perheiden kodit, joissa oltiin asuttu pitkään, minä 16-vuotiaasta asti. Voit kuvitella, että tunnelmat olivat varsin molliset. Onneksi kenellekään ei sattunut mitenkään ja vakuutukset oli hoidettu pieteetillä.
Olimme Samun kanssa tehneet muutaman kimppaduunin ja tunnelmat olivatkin sellaiset, että suunnittelimme rakentavamme Marin yläkertaan yhteisen työhuoneen tai itseasiassa kaksi. Tämäkin projekti siis lykkääntyi. Ensimmäinen arvio oli, että olisimme evakossa suunnilleen vuoden eli pääsisimme uusiin, samoille perustuksille rakennettaviin taloihin takaisin juhannukseksi 2007. No, niinkuin näissä tapauksissa ilmeisesti lähes poikkeuksetta käy, muutto venyi useampaankin kertaan ja pääsimme lopulta takaisin tammikuussa 2008.