Ekat demot olivat vielä melko syntikkavoittoisia, mutta kitaristihan mie oikeasti oon. Sekä sähköiset että akustiset kitarat alkoivatkin ottaa suurempaa roolia seuraavissa kipaleissa. Aloin myös päästä irti konventioista ja annoin virran viedä itseäni. Muutamassa jutussa onnistuinkin pääsemään jo hyvän matkaa hetteikön puolelle, tajunnanvirtaan. Tein biisejä, joiden osat ottivat edellisestä yhden jutun ja polveilivat aika veikeästi sinne sun tänne. Opettelin siinä sivussa enemmän tai vähemmän aktiivisesti rumpujen soittoa. Se on muuten kummallista puuhaa...Välillä tuntui siltä, että komppi kulki jo ihan asiallisesti, mutta annas olla kun äänitin itseäni: tuntui siltä, että softa on jotenkin rikki, niin kauhealta se kuulosti. Varsinkin haitsu oli järkyttävä, kauheaa soutamista ja huopaamista!
No, jotenkin sain kuitenkin raavittua myös perkka-asioita kasaan.
Toistakymmentä kipaletta kasattuani oli aika heittää pallo perinteiseen tapaan Teijolle...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti