Samsara/Marsala-projektikin jatkui: onni onnettomuudessa oli, että olin laittanut Teijolle kaikki siihen mennessä tehdyt kipaleet, tosin ainoastaan stereomikseinä. Eli ihan alusta ei tarvitsisi sitä hommaa aloittaa. Tähän aikaan taisi tuo Samsara's Revenge vakiintua projektin nimeksi. Kuitenkin hässäkkä otti sen verran voimille, että SR oli lepotilassa koko evakon ajan. Kataya, jossa Matin lisäksi me molemmat Teijon kanssa vaikutamme, otti etusijaa. No, ei kuitenkaan kokonaan, sillä aloimme Teijon kanssa fiilistelemään soundtrack-kuvioita, joka hieman matkan varrella muutti muotoaan (tuttuun tapaan). Tein melkoisen läjän aihioita kyseiseen juttuun ja Samun avustuksella sain muutaman niistä lähes valmiiksi (Gone for Good ja vielä nimeämätön KFTV). Musa oli melko erilaista verrattuna Revengeen, sellaista cinemascope-tavaraa. Sorvasinkin noita juttuja varten itselleni toisen lähes akronyymin, Sam Marsalan. Eli evakon päättyessä mulla oli kahdenlaista tavaraa ja kaksi eri taiteilijanimeä niitä varten. Kappaleita on kolmisenkymmentä, jotka on siis tarkoitus kaikki saattaa jollekin mallille ja sitten kassellaan, tuleeko ulos yksi, kaksi vai montako lättyä...:-)
sunnuntai 30. maaliskuuta 2008
Evakkore(t)ki
Meillä kävi, varsinkin tragedian mittaan nähden, monella tapaa hyvä tuuri. Ensinnäkin olimme valinneet oikean vakuutusyhtiön eli Tapiolan (ihan mahtavaa meininkiä, kaikki säädöt sujuivat rasvattuina ja tyypit oli todella mukavia ja asiansa osaavia) ja toiseksi saimme vuokrakämpäksi naapurin Ollin talon, johon mahduttiin koko konkkaronkka Mari mukaanlukien. Rakensin tietysti taas yhden työpisteen, ensin makuuhuoneeseen ja sittemmin kellariin. MacBook Pro, RME Fireface 400 ja Genelec 8030 setti oli erinomainen monenlaiseen puuhaan. Katayan Canto Obscuraa työstettiin Matin kanssa monasti kummassakin paikassa ja itseasiassa muun muassa Opening Marshin Steve Howe-kitarat on alkuperäisiä demoskittoja, joita soittelin makuuhuoneen nurkassa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti