Päänraavintaa

Ekat demot kuulostivat lupaavilta: instrumentaalista näyttäis olevan tulossa, juh. Testissä ollut Korg MS-2000 inspiroi, niinkuin uudet kamat tuppavat tekemään. Olin jo aiemmin tehnyt instrumentaaleja, muutama ihan levylle asti (Onnilla Kohnaa ja Omalla Maailmalla R.U.Mental - jonka nimestäkin voi päätellä kyseessä olevan instrun). Itseasiassa varmaan enemmän kuin laulettuja, tulihan sitä vietettyä aika monta vuotta demotessa Rolandin MI-kamoja ympäri Suomea. Se oli musan tekemisen ja kamojen opiskelun mahtiaikaa: sai ihan luvan kanssa istua ja ihmetellä kiinnostavia kamoja päivät pääksytysten. Nyt puhutaan siis ajasta, jolloin softasekvensserit vasta tekivät tuloaan (80-luvun loppupuoli). Meikäläisen suosikkikalu musan teossa siihen aikaan oli Roland MC-500, sekvensseri, jota opin käyttämään kuin Eltsun kassaa. En koskaan halunnut (enkä osannut...) tehdä demobiiseiksi jotain päivän poppia tai standardeja enkä myöskään juurikaan perustanut koneiden omista demobiiseistä. Tein siis omia, joista osa oli epäilemättä vähintään yhtä kamalia kuin valmiit demot. Mutta kukaan ei valittanut, meikä oli onnessaan ja varmaankin tollasilla biiseillä oli helpompi demota eri koneita, olihan soundi usein inspiroinut jutun.

Sekvenssereistä puheenollen: vähän MC-500:n julkaisun jälkeen alkoi Atarin ja Creatorin/Notatorin kulta-aika. Mulle Atari ei jostain syystä kovasti kolissut, jotenkin se tuntui epäluotettavalta tai sitten vaan perinteiseen tyyliin en voinut pitää siitä, mistä kaikki muut piti. Carbo, joka oli tuohon aikaan Pro Centerin myymälänhoitaja (otti mut sinne töihin, bless the man), oli jo tuolloin Mac-mies ja hänen työpöydällään olevaa Mac Plussaa tuli paljon käytettyä. Pikkuhiljaahan se kolisi siihen malliin, että mun oli saatava oma kone. Carbo sai hoidettua mulle hyvän diilin ja jouduin maksamaan ainoastaan 12.000 markkaa (halpa!) Mac Plussasta, jossa oli ulkoinen diskettiasema sisäisen lisäksi ja mega keskusmuistia.

Yhdeltä amerikan messureissultaan Carbo nappasi edustukseen Mark of the Unicornin ja Performerista tulikin mun eka sekvensserisofta. Sitä käytinkin monta monituista vuotta, kunnes tuli se kohtalokas Frankun messu, jolla Notator Logic esiteltiin...Huh, että osas softa kolahtaa lujaa!